Ateenan aamusta Ateenasta Nikosian ja Brysselin kautta Helsinkiin ja koko Suomeen

Portinvartijat

Team Juncker on uuden Euroopan komission lempinimi. Sen rakenne on joko neronleimaus tai saamattomuuden takuu. Toivon ensimmäistä, pelkään jälkimmäistä.

Ensimmäistä kertaa komission historiassa komissaareja on kahdessa tasossa. Niitä mahdollisesti ylemmän tason komissaareja on jo tituleerattu portinvartijoiksi. Portinvartijoita, joista on nyt syytä puhua, on kuitenkin ainakin kolmea eri luokkaa. Kaksi näistä on komissiossa. Kolmas hinnoittelee portinvartijaosaamisensa vapailla markkinoilla.

Suomen entisen pääministerin salkuton portinvartijavarapuheenjohtajan asema on tyydyttänyt kaikkia paitsi niitä, joille se on merkki siitä, että Katainen ei kelvannut mihinkään salkulliseen tehtävään. Kun joku toimittaja jo ehti ihmetellä sitä, että nämä salkuttomat varapuheenjohtajat, eli tiimityöstä vastaavat ohjaajat ja aloitteisiin veto-oikeuden saavat komissaarit, tulevat lähinnä pienistä maista, sille on olemassa hyvä syy. Suuret vetäisivät aivan liian todennäköisesti ja näkyvästi kotiinpäin. Siksi Kataisen asema on tärkeä ja monien näkökulmasta kadehdittava. Onnistuminen veto-oikeuden käytössä ja eurooppalaisen, ei kansallisen, edun valvonnassa vaatii pelisilmää, fiksuutta ja taitoa neuvotella. Kataiselta ei näitä puutu.

Hyvää uudessa komissiossa on siis ainakin se, että karmeimmat kansalliset edunajoyritykset saattavat jäävät tällä portinvartijarakenteella toissijaisiksi.

Muutakin hyvää kerrottavaa on komissiosta on. Taneli Lahti, joka toimi Olli Rehnin kabinetissa, aloittaa portinvartijakomissaari Valdis Domrovskisin kabinettipäällikkönä. Toimialana säilyy Euro ja rahalliiton ohjaus sekä kehittäminen. Juho Romakkaniemi palaa niin ikään Brysseliin – ja pitää huolta portinvartija Kataisen ovenavaamisesta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun komissiossa on kaksi suomalaista kabinettipäällikköä. Jokin on siis mennyt oikein viime kuukausina. Vaikutusvaltamme on kasvanut.

Mutta sitten se kolmas portinvartija-asia, jota olen miettinyt. Samalla, kun komission sisäiset toimintatavat keksitään uudelleen, EU:iin vaikuttamaan pyrkivien tahojen on opiskeltava kaikki uudelleen. Ja niinpä koko joukko EU:n päätöksenteosta kiinnostuneita ammattilaisia seuraa kehitystä herkeämättä.

Lobbareille Junckerin uudistus on siunaus. Vaatii taitoa luovia asiakkaiden puolesta komission sisäisissä poliittisissa kuohuissa, kun yksi komissaari ei enää yksin päätä ja muut vain siunaavat. Työt eivät ainakaan kesken lopu. Mitä monimutkaisempi toimintamalli ja käytäntö tästä muodostuu, sitä paremmat mahdollisuudet on myydä tämän mallin ymmärtämistä ja siihen vaikuttamista.

Kun esimerkiksi sisämarkkina-asiat on hajautettu digitaalisen ja analogisen välillä, paitsi että raha-markkinat on eriytetty edelleen, ja kun samasta asiasta on päättämässä yhdessä mahdollisesti niin saksalainen, puolalainen, britti sekä virolainen portinvartijavarapuheenjohtaja – ja ehkä suomalainenkin haluaisi sanoa jotain – saadaan aikaan joko aidosti harkittua säätelyä tai eurooppalaista sekamelskaa. Siinä sotkussa maksullinen lobbari toimii eri edunvalvontatahojen portinvartijana tai –avaajana vielä sangen pitkään.

Ennen kuin päätetään, mikä on lopputulos ja eri portinvartijoiden tulevaisuus, on paras antaa parlamentin tarkistaa, kelpaavatko kaikki komissaariehdokkaat tehtäviinsä. Marraskuusta ensi maaliskuun alkuun komission on saatava lentävä lähtö. Sitten voimme arvioida, onko todellakin niin kuin jotkut epäilevät, että kun komissiossa kaikki muuttuu, Brysselissä mikään ei muutu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Komission organisaatio epäselvine vastuineen ja päällekkäisyyksineen on kuin Itävalta-Unkarin keisarin hovi.

Toimituksen poiminnat