Ateenan aamusta Ateenasta Nikosian ja Brysselin kautta Helsinkiin ja koko Suomeen

Pikakurssi Euroopan parlamenttiin - osa 3: lainsäädäntötyö

Euroopan parlamenttisarjan kolmannessa osassa tutustumme EP:n lainsäädäntötyöhön. Itselleni on jäänyt hämäräksi, miksi EP:a pidetään mitättömänä ja merkityksettömänä paikkana, kun se kuitenkin päättää puoliksi jäsenvaltioiden kanssa niin monesta eria asiasta. Ehkä syy on se, että sinne on liian usein valittu mitättömiä ja merkityksettömiä ihmisiä. Siksi on vain hyvä, että tällä kertaa ehdolla on myös ministereitä ja kansanedustajia, jotka politiikasta jotain ymmärtävät.

Mutta kun mepit kerran on parlamenttiin valittu, heistä tulee lainsäätäjiä, olipa heidän taustansa mikä hyvänsä. Ja sellaisina heihin on myös suhtauduttava: poliitikkoina, joilla on paljon tekemistä, vähän aikaa ja suunnaton tarve saada tietoa asioista, joista he joutuvat päättämään.

Euroopan unionin lainsäädäntö jakautuu ensisijaiseen ja toissijaiseen lainsäädäntöön. Ensisijainen lainsäädäntö liittyy perustamissopimukseen ja sen lisäasiakirjoihin, liittymissopimuksiin jne., joten se ei ole varsinaisesti EP:n vallassa. Toissijainen lainsäädäntö sen sijaan on keskeistä meille kaikille joka päiväisessä elämässämme. Siihen kuuluvat niin direktiivit, asetukset kuin päätöksetkin.

Direktiivi on tavoitteidensa osalta jäsenvaltiota sitovaa lainsäädäntöä. Suurin osa jäsenvaltioista siirtää direktiivit sellaisenaan osaksi kansallista lakia. Jotkut muuttavat niitä hieman. Tämä on ehkä tärkein lainsäädäntöinstrumentti, ja niiden osalta monessa tapauksessa EP on yhtä tärkeässä asemassa kuin ministerineuvostokin, jonne Suomi lähettää kustakin aihepiiristä vastaavan ministerin tai hallituksen edustajan.

Asetus on laki sellaisenaan. Se velvoittaa jäsenvaltioita toimimaan juuri niin kuin siinä on kirjoitettu. Tämäkään ei ole EP:n kannalta niin mielenkiintoinen kuin direktiivi, mutta tärkeä osa EU:n lainsäädäntöä.

Päätökset ovat sitovia sellaisenaan ja koskevat yksittäisiä asioita. Esimerkiksi Euroopan komission joulukuinen päätös antoi Microsoftin ja Nokian väliselle kaupalle vihreää valoa.

Jos meppinne joskus mainitsee aiheen nimeltä komitogia, hän on joko snobbailija, yrittää esittää tietävämpää kuin on – tai sitten todella on EU-päätöksenteon guru. Komitologia on menettelytapa, jolla EU:n toimielimet tekevät toimeenpanevaa lainsäädäntöä. Se on toki huomattavan tärkeää, mutta menee ohi aihepiirimme.

Komissiosta tullut lainsäädäntöaloite (huominen osa kurssia kertoo tästä prosessista yleisemmin) siirtyy EP:ssä valiokuntiin. Yksi valiokunnista on päävastuussa aiheesta ja nimittää mietinnöntekijän. Tämä raportööri tai suomeksi esittelijä on prosessin merkittävin meppi, jota on syytä seurata. Muut poliittiset ryhmät asettavat hänelle päällystakeiksi varjoraportöörit, joilla on tehtävänä muodostaa muiden poliittisten ryhmien kanta suhteessa komission ehdotukseen, mutta myös suhteessa raportöörin mietintöön. Päävaliokunnan lisäksi muutamat muut aihetta läheltä liippaavat valiokunnat antavat lausuntonsa lainsäädäntöaloitteesta. Niissäkin nimitetään lausunnonantaja ja muut ryhmät sitten omat varjostajansa hänelle.

Raportit jaetaan ryhmien kesken koordinaattoreiden kokouksessa. Periaatteessa niistä käydään kauppaa virtuaalisella valuutalla, jonka määrä jokaiselle ryhmälle määriytyy vaalikauden alussa valiokuntapaikkoen perusteella. Yhdellä pisteellä voi saada mietinnön, jolla ei ole paljonkaan merkitystä. Arvokkaimmista raporteista käydään todellista lehmänkauppaa. Vaalikauden lopulla pisteet voivat olla lähellä loppua, jolloin pienelläkin panostuksella voi saada jotain tärkeää. Markkinatalous yltää myös EP:iin.

Raportöörin on pidettävä oman ryhmänsä koordinaattori tukenaan. Sooloiluun on harvoin varaa. Raportöörit ja varjoraportöörit tarvitsevat tietoa, ymmärrystä ja mielipiteitä voidakseen muodostaa kantansa. He laittavat avustajansa asialle tutkimaan, keräämään dataa, tapaamaan etujärjestöjä jne. Tässä onkin edunvalvojan, kansalaisen ja kansalaisjärjestön mahdollisuus. Järjestelmä on tavattoman avoin ja demokraattinen. Kuten edellisessä osassa kerroin, parlamentissa on avoimet ovet. Niitä kannattaa käyttää hyväksi.

Raportööri kirjoittaa mietinnön ja tarkistuksia komission esitykseen. Tästä raportista keskustellaan, ja sen jälkeen varjoraportöörit ja muut mepit voivat kirjoittaa tarkistuksia raportöörin mietintöön niin paljon kuin haluavat.

Kannattaa huomata, että kuka tahansa parlamentin ulkopuolinen voi näitä tarkistusehdotuksia lähettää omille mepeilleen. Niin tapahtuukin paljon: sekä teollisuus, kansalaisjärjestöt että yksittäiset asioista kiinnostuneet kansalaiset harrastavat tätä. Eihän kukaan eurokansanedustaja pysty kaikkea omin voimin keksimään jokaisesta teknisestä lainsäädännön aiheesta. Parasta on kuitenkin olla näiden tarkistusten kanssa ajoissa, ettei käy kuin Suomen Metsäteollisuudelle 90-luvulla, jolloin eräänkin mepin faksi lauloi tarkistusehdotuksia suomalaisilta kahta tuntia ennen täysistuntoäänestystä.

Valiokunnan sihteeristö kokoaa määräaikaan mennessä tulleet mepin allekirjoittamat tarkistusesitykset (amendements eli amssut). Sitten niistä äänestetään. Valiokunnan hyväksymä raportti tarkistuksineen menee täysistuntoon. Jos oma tarkistusehdotus ei tullut hyväksytyksi, sen voi vielä saada mukaan äänestyksiin täysistunnossa, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että poliittinen ryhmä tai 40 meppiä allekirjoittaa sen.

Vaikka tarkistukset ovat EP:n kannalta olennaisia, läpimennyt EU-lainsäädäntö on lähes 80%:sti samanlainen kuin komission alkuperäinen esitys. Muutokset keskimäärin koskevat siis vain n. viidesosaa lakien sisällöstä. Toisaalta tuo viidesosa saattaa tehdä lainsäädännöstä aivan toisenlaisen kuin komissio oli aikoinaan parlamentille esittänyt.

Jokainen, joka haluaa lisätietoja siitä, miten parlamentti toimii, voi etsiä lisätietoja suoraan EP:n sivuilta. Joissain tilanteissa kannattaa myös tutkia Parlamentin työjärjestystä. Monesti mepit eivät ole siihen juurikaan tutustuneet – ja jos jotain täytyy saada EP:ssä aikaan, ei ole olemassa parempaa opasta asiaan kuin mielikuvitus ja EP:n työjärjestys.

Euroopan parlamentti on EU:n toimielimistä kaikkein avoin ja helpoin lähestyä. Tämä avoimuus johtaa siihen, että parlamenttiin vaikuttamaan pyrkiviä tahoja on paljon. Mepin tehtävä on osata karsia näistä tahoista ne parhaimmat, puolueettomimmilta tuntuvat, rationaalisimmat ja fiksuimmat. Näissä olosuhteissa parlamenttiin vaikuttavien tahojen on osattava toimia viisaammin kuin muut. Pelkkä kovaääninen huuto ei useimpien meppien korvissa ole se paras metodi toimia – on löydettävä oikea viesti ja oikea aika sekä paikka sen perille saattamiseksi. Siksi pieni ja fiksu voi onnistua vaikuttamaan lainsäädäntöön aivan yhtä hyvin kuin suuri ja korskea.

Kun eurovaaleihin on aikaa vielä , on äänestäjällä mahdollisuus ottaa valta omiin käsiinsä. Kysykää, kyseenalaistakaa, tentatkaa, tutkikaa. Ei todellakaan ole yhdentekevää, kuka Suomea Brysselissä ja Strasbourgissa edustaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kiitos, olen välittänyt tätä tietoutta eteenpäin.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

direktiivien ja asetusten lisäksi EU julkistaa myös ´

mm "liikennestrategiaa", jossa ón asetettu selkeät tavoitteet jäsenvaltioiden ,tässä esimerkkitapauksessa liikenteen tutkimukselle, tukemiselle ja liikenteen infran kehittämiselle niin että ilmasto ja energiapoliittisesti voidaan päästä haluttuihin tuloksiin ja säästöihin ..

Nyt on suomessa tilanne liikenteen kehittämisen osalta se että eu:n liikennestrategia ja Suomen hallituksen ja eduskunnan hyväksymä liikennepoliittisen selonteon perusteella harjoitettu budjettitoteutus ovat vahvassa ristiriidassa keskenään.

EU liikennestrategia edellyttää mm kuorma auto liikenteen 50% siirtoa vesi ja raide liikenteeseen, mutta Suomessa jatketaan tutkimista, tukemista ja infran kehittämistä tietoisesti niin että kuorma auto liikenteen kasvu jatkuu

Eli miten EU valvoo että strategioita´, päätöksiä ja direktiivejä jäsenvaltiossa todella noudatetaan.... +

En ole tästä nähnyt tästä tarkastustoiminnasta vielä muuta kuin meidän oman valtion tarkastusviraston selvityksen vuodelta 2009 jossa todetaaan että vesiliikenteen ja koko liikenteen tulevaisuuden kokonaisvaltaisia suunnitelmia ei ole vielä tehty eikä esitetty eduskunnalle.

Ja että LVM toimii epämääräisten yksittäisten suunnitelmien pohjalta ja valtion tarkastusvirasto toteaa edelleen ,että eduskunnalla ei ole mahdollisuutta valvoa eikä käytännössä korjata sitä mihin budjetit tulisi suunnata (sisältyen EU tavoitteet)

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

" Ei todellakaan ole yhdentekevää, kuka Suomea Brysselissä ja Strasbourgissa edustaa."

En voisi olla enempää samaa mieltä. Suomalaisia on vain 13, joten yhtään tyhjäntoimittajaa ei joukkoon pitäisi valita. Jos tärkein osaaminen on seiskajulkisuuden hankkiminen tai islamin vastustamisessa, niin suomalaisille näistä mepeistä ei ole kerrassaan mitään hyötyä.

Markku Laihinen

Börje, kerro minulle, mitä yksi meppi vaikuttaa Brysselissä?
Kun Eduskunnassakaan ei yksi edustaja pysty mitään tekemään, ilman puolueen lupaa? Liian vaikea edustaja nostetaan. Hyllylle. Hän ei osallistu eduskunnassa puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän kokouksiin, ei omaa puheoikeutta istuntosalissa.
Miten hän voisi Brysselissä vaikuttaa toisin, mitä muut?

Käyttäjän TeemuLehtinen kuva
Teemu Lehtinen

Juurihan minä tässä kerroin, mitä aikaansaava meppi voi tehdä raportöörinä.

Jotta käytäntö tulee selvemmmäksi, kannattaa vain katsoa, esimerkiksi, mitä Sirpa Pietikäinen onnistui EPP:n varjoraportöörinä tekemään rahapelejä koskevassa oma-aloiteraportissa. Me yksityisen sektorin lobbarit olimme kauhuissamme, mutta Suomen monopoli(t) ja edunsaajat hieroivat käsiään. Tai katso Sarvamaan saavutuksia raportöörinä/esittelijänä maataloustuen osalta. Kyllä siellä aikaan saa, enemmän kuin eduskunnassa, uskallan väittää.

Markku Laihinen

Olkoon niin, en jaksa väitellä. Jää nähtäväksi,mitä tapahtuu, kun kaikki kannot ym sinne menvät
Kun valmiiksi on syvältä, ninituskin siellä mitään hyvää ainakaan saa aikaiseksi

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Ei direktiiviä voi sellaisenaan siirtää lainsäädäntöön. Direktiivi toimii lähinnä jäsenmaiden lähentämisnormina eikä niillä ole tarkoittettu olevan suoraan lainsäädäntöä muuttavaa vaikutusta jäsenvaltiotasolla.

Direktiivi sitoo jäsenvaltiota päämäärän osalta, ei muotojen ja menettelytapojen osalta. Direktiivit jo kirjoitetaankin päämäärämuotoon ja siksi niitä on mahdoton sellaisenaan siirtää jäsenmaiden lainsäädäntöön.

Käyttäjän TeemuLehtinen kuva
Teemu Lehtinen

Vaihtoehtoja direktiivin siirtämiseksi kansalliseen lainsäädäntöön ovat periaatteessa ainakin seuraavat:

* 1-1 siirto, eli suora tekstin kopiointi soveltuvilta osin
* 1-1 siirto pienin muutoksin (esim. vakiintunut kansallinen termistö v. EU-termistö)
* direktiivin pikainen referointi jo olemassa olevassa laissa, asetuksessa tms.
* direktiivin tavoitteiden ja asettamien sääntöjen editoiminen lakiin kirjoittamalla se tavallaan uudelleen

On virhe ajatella, että direktiivi olisi vain päämäärämuodossa (mitä sillä sitten tarkoitatkin), kun se usein asettaa selkeitä esimerkiksi numeraalisia rajoituksia tai vaatimuksia, jotka on toteutettava sellaisenaan.

2006 hollantilaisten kuudessa maassa tekemän tutkimuksen mukaan http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id..., direktiivin suora kopiointi oli suosituin direktiviin kansalliseen lainsäädäntöön Tanskassa. Espanjassa kopiointi sellaisenaan tai pienin muutoksin on yleisin muoto. Samoin Isossa-Britanniassa. Ranskassa ei kopioida eikä referoida, vaan kirjoitetaan uusi laki uusin sanoin. Saksassa liitovaltiorakenne monimutkaistaa tilannetta, mutta sielläkin on tapauksia, joissa liittovaltion lainsäädäntö sisältää automatiikan, jolla EU-direktiivi tulee voimaan kansalliseen lainsäädäntöön sellaisenaan. Italian järjestelmä on kaoottinen ja hidas, eikä toimi kopiointiperiaatteella.

Suomen järjestelmää kannattaa kysyä eduskunnasta. Oma veikkaukseni on, että lähes suora kopiointi on yleisin muoto.

Markku Laihinen

No, tulipa sieltä toinenkin näkökanta.
Näin minä olisin taipuvainen myös uskomaan

Toimituksen poiminnat