Ateenan aamusta Ateenasta Nikosian ja Brysselin kautta Helsinkiin ja koko Suomeen

Tyypillinen poliitikko

Mä silmät luon ylös Arkadianmäelle ja Rue Wiertzille – ja peloiten sormeni ristin. Niin käy, kun pohtii tyypillisen poliitikon omaa kuvaa itsestään ja sitten sitä kuvaa, jonka me muut näemme. Jos tämä harhainen itsekäsitys nimittäin heijastuu myös heidän toimintaansa...

Totean nyt saman tien, että Juha Sipilää joku itseäni väkivaltaisempi saisi potkaista polvitaipeeseen vaikka heti näin uuden vuoden alussa. Hän on tyypillinen poliitikko. Myös Mikael Jungneria saisi potkaista polvitaipeeseen, jos hän olisi yhtä nolon lupauksen antanut kuin pääoppositiopuolueen johtaja. Hänkin on tyypillinen poliitikko.

Joskus tuntuu, että poliitikot ovat vielä meitä edunvalvojiakin nolompia. Niin paljon heitä oma ammattinsa ja sen perusta hämmentää ja hävettää. Jos heitä yrittää siitä saada keskustelemaan, he ovat lähes poikkeuksetta kiusaantuneita kuin sijaisopettaja yläasteikäisille uskontoa opettamassa.

Palautetaan mieliin perusasia: jokaisen poliitikon olemassaolon perusta on äänestäjän antama määräaikainen toimilupa. Tämän toimiluvan perusteella poliitikko saa päättää äänestäjän puolesta monista yhteiskuntaan liittyvistä asioista.

Vaaleissa läpimenneen poliitikon asemaan ei kukaan päädy täysin sattumalta. En ole vielä tavannut poliitikkoa, joka ei haluaisi olla päättävässä asemassa, vaikka asiat olisivat kuinka monimutkaisia ja vaikeita. Tunnen kuitenkin vain muutaman poliitikon, joka avoimesti tämän ensisijaisen poliitikon tavoitteen tunnustaisi. Vallanhalu on tabu. Siitä ei voi puhua, vaikka se on tyypillisen poliitikon geeneihin istutettu syvään. Se on poliitikolle välttämätön ominaisuus.

Vallanhalun lisäksi monet poliitikot ovat myös idealisteja. Idealismi ei kuitenkaan ole poliitikolle samalla tavalla välttämätöntä kuin vallanhalu. Idealismista motivaattorina puhuvat lähes kaikki poliitikot, vaikka asioista voi joskus päättää paljon puolueettomamminkin, jos ei tällaisia ideologisia ihanteita ole lainkaan.

Kannattaa sitä paitsi muistaa, että idealismia toteuttavat sadattuhannet tai miljoonat suomalaiset esimerkiksi antaessaan rahaa hyväntekeväisyyteen, toimiessaan kansalaisjärjestöissä tai tehdessään muuta vapaaehtoistyötä. Jotkut tekevät tällaisia asioita myös ammatikseen. Yhteiskunnallista idealismia voi siis toteuttaa muutenkin kuin poliitikkona.

Tyypillisessä poliitikossa ei ole mitään pahaa, ei silloinkaan, kun hän on tullut politiikan ulkopuolelta. Monelta mieliharmilta ja yhteiskunnallisen keskustelun vinoutumiselta vältyttäisiin, jos tällaiset yksinkertaiset tosiasiat tunnustettaisiin. Sipilän hyvyyttä poliitikkona kannattaa mitata ihan jollain muulla mittarilla kuin sillä, miten tyypillisen vallanhaluinen hän on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Kansasta jokunen prosentti on sairaalloisen narsistisia ja vallanhaluisia.

Siellä missä valtaa on tarjolla, kansasta joku osa sinne hamuaa.

On todennäköistä, että puolueorganisaatiossa ja eduskunnassa sairaaloisesti narsististen osuus on suurempi kuin koko kansanotannassa.

Toimituksen poiminnat