Ateenan aamusta Ateenasta Nikosian ja Brysselin kautta Helsinkiin ja koko Suomeen

Perussuomalainen kylmyys osa 2

Jokin aika sitten kirjoitin, kuinka suomalainen ei apua anna eikä apua myöskään pyydä. Uusi maailman auttamisindeksi 2013 (World Giving Index) osoittaa, että olin väärässä. Minä tahansa kuukautena noin 40% suomalaisista auttaa tuntematonta, lahjoittaa rahaa tai antaa aikaansa hyväntekeväisyyteen. Sillä pääsee maailmanlaajuisen listan sijalle 33.

Suomalaisten halu antaa ei aivan riitä EU:n TOP-10:een, edelle menevät myös mm. USA, Sveitsi,  Norja, Uusi-Seelanti ja Kanada mutta myös vähemmän rikkaat maat, kuten Sri Lanka, Libya, Myanmar, Filippiinit, Somalimaa, Guatemala ja Kolumbia.

Osittain auttamisindeksin sijoituksiin vaikuttavat maailmanlaajuiset kriisit. On selvää, että maissa, joissa sisällisota, heimojen väliset taistelut, nälänhätä tai ympäristökatastrofit ajavat ihmiset kodeistaan, auttamisen tarve ja avunanto lisääntyvät. Sillä voi hyvin selittää esimerkiksi Syyrian nousun tuntemattomien ihmisten auttamisindeksin kymmenen kärkeen.

Itsenäisyyspäiväänsä juhliva Suomi ei suuria kansankoetteluksia ole kokenut vuosikymmeniin. Siitäkin huolimatta tuntemattomia vieraita ongelmissa auttaa 55%. Tästä voisi tehdä ehkä sellaisen johtopäätöksen, että vieraanvaraisuus Suomessa on vielä hyvin voimissaan. Jotenkin mieltä lämmittää, että olemme EU:n kärkikaartia tässä. Jos ei muuta niin pullan ja kahvia tai apua laukkujen nostamiseksi ylähyllylle junassa voi vielä tuntematonkin saada!

Nihkeimmin suomalaiset antavat aikaansa. Vapaaehtoistyötä toisten auttamiseksi ei tee kuin reilu neljännes kansalaisista. Kiireestä se ei voi johtua, koska perussuomalainen tekee melkein kymmenen tuntia vähemmän töitä kuukaudessa kuin keskimäärin OECD-maassa asuva työntekijä. Jokin muu selitys asiaan on oltava.

Rahaa suomalaiset eivät koskaan ole antaneet rajattomasti. Meillä ei ole samanlaista antamisen kulttuuria (eikä verojärjestelmää) kuin Isossa-Britanniassa tai Yhdysvalloissa, mutta silti lähes 40% antaa kuukausittain edes hiukan rahaa hyväntekeväisyyteen.

Kirjoitin: Perussuomalainen on siirtänyt elämänsä säätelyn valtiolle, joka ottaa, mutta antaa vähemmän. Itse emme enää ole oman elämämme mestareita. Vastuuta ei tarvitse ottaa itsestään eikä muista. Asiat eivät kuulu enää yksilölle, vaan jollekin massalle, jonka nimetön osa olemme. Joku muu on vastuussa. Suomesta on tullut yhtä kuin sen ilmasto: suurimmaksi osaksi synkkä, tyly ja kylmä. Yhteisvastuutalkoista tällaisessa Suomessa on turha puhua.

Itsenäisyyspäivänä 2013 otan sanojani takaisin. Olin väärässä. Perussuomalaiset näyttävät sittenkin olevan vieraanvaraisia ja halukkaita auttamaan ihmisiä hädän osuessa kohdalle. Meidän ei pidä antaa äänekkään ja itsekkään vähemmistön pilata tätä todellisuutta. Hiljainen enemmistö ei tekemisistään metelöi, ei itsenäisyyspäivänä – eikä muulloinkaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Ari Lotvonen

Rikas antaa paljosta, köyhä vähästä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Mutta jos raha otetaan pois kuvioista. Lasketaan vain, kuka oikeasti auttaa toista ihmistä ja antaa aikaansa hyväntekeväisyyteen. Raha vapauttaa siitä(kin) vastuusta, että joutuisi oikeasti auttamaan.

Ja taas kerran, joku muu on vastuussa auttamisesta, eli mitään absoluuttista taetta siitä ei ole, että joka penni, jonka antaa, auttaisi jotakin. Mutta sehän on toissijaista.

Pääasia, että kokee auttavansa?

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

Käyttäjän jarmokanerva kuva
Jarmo Kanerva

Suomessa hyväntekeväisyys on ulkoistettu valtiolle. Valtio jakaa rahaa jokaiselta. Kehitysapu ja Ulkoministeriön tuet ovat yli miljardi vuodessa. Osaksi voi laskea myös ympäristö- ja energiamaksut, joista rahaa virtaa kehitysmaihin.

Lisänä on myös avustus- ja pelotteluteollisuutta, joka työllistää. Sen tuotteena on hyvyys ja onnellisuus ja mielikuvat. Ihan pelkästään sen rahoja ei voi laskea, koska rahat on jo otettu veroina ja maksuina väkisin ilman vapaaehtoisuutta hyvän tekemiseen.

Ja osansa tekee hyvää tekevät järjestöt, laajasti vapaaehtois ja talkoovoimin.

100 % suomalaisista auttaa joka ikinen päivä.

Toimituksen poiminnat